Olen palannut työn ääreen virkistävän (ja hyvin aurinkoisen) lomatauon jälkeen. Tuleva työvuosi tuo sekä vanhaa tuttua työtä että uusia haasteita.
Ohjauskoulutukset ja työnohjaukset jatkuvat edelleen, ja näillä näkymin käytän edelleen Aretain kauniita tiloja Kyttälänkadulla Tampereella, tai tietenkin asiakkaan tiloja, kun näin toivotaan.
Syksystä alkaen olen vuoden verran mukana Itä-Suomen yliopiston ja Norssin #Paraskoulu -hankkeessa, tarkemmin sanottuna osahankkeessa, jossa rakennetaan koulukulttuurin muutosta lisäämällä opettajien ja kouluyhteisöjen ohjaustaitoja. Olen mukana sekä kouluttamassa, ohjaamassa että tutkimassa koulutuksen vaikutusta.
Tulevaan vuoteen mahtuu myös kaksi isompaa kokonaisuutta, joissa pääsen tutustumaan uusiin ympäristöihin. Ensiksikin liityn mukaan Turun yliopiston Brahea-keskuksen perinteikkään työnohjaaja-ja prosessikonsulttikoulutuksen kouluttajatiimiin, erityisesti ohjausvuorovaikutusteeman kouluttajaksi. Olen aiemmin kouluttanut pienimuotoisesti erilaisissa työnohjaajakoulutuksissa, mutta nyt saan olla mukana muovaamassa koulutuksen kokonaisuutta ja vastata laajemmasta osakokonaisuudesta. Toiseksi pääsen kouluttamaan Aalto-yliopiston elokuvaohjaajaopiskelijoita vuorovaikutus- ja ryhmänjohtamisen taitoihin.
Viime vuoden ajan sain opiskella Mikael Leimanin dialogista ohjausta DiaSek-koulutuksessa. Se vaikutti ajatteluuni voimallisesti, toivoakseni myös toimintaani. Haluan oppia lisää – toivon, että saan sitä nivottua sekä ohjaustyöhöni että tutkimustyöhön.
Tutkimustyö jatkuu myös ohjaustoimintaa mallintaen. Työstän yliopistonlehtori Anne-Mari Soudon kanssa yhteistä artikkelia, jossa kysymme miten ohjauksen teoria voi olla kriittistä ja toivoa tuovaa, ja miten teoreettinen uudistuminen näkyisi ohjausvuorovaikutuksen tasolla.
Olen myös koko kesän vaalinut luovaa kirjoittamista: kynällä, muistikirjaan, aamun hetkinä heti herättyä. Pohdiskelen esseekirjoittamista vaihtoehtona käsitellä joitain askarruttavia teemoja. Mietin näissä tekstiaihioissa mm. mestari-kisällipedagogiikkaa, hyviä ohjaavia ja kasvattavia yhteisöjä, yliopistotyöympäristön toksisia piirteitä sekä keskusteluhistorioiden merkitystä ihmisen kasvulle.
